Teeholistin arkiston salaisuudet

Kiesus mikä viikko takana. Töitä joka ilta lukuunottamatta eilistä ja läksyjä ja lähenevä koeviikko. Myös itseaiheutettua kiirettä ja vähäisiä yöunia. Sekä taas vähälle jäänyt liikkuminen. Onneksi otan itseäni niskasta kiinni viimeistään sunnuntaina. Tahdon nyt vielä nauttia vähäisistä yöunista, enkä olekaan siksi lähtenyt lenkille aamulla. Kunhan tuo päivä tuosta vielä pitenee niinmäkin kiidn aamuvarhain aamuhaipieille. Onneksi lomailen melkein koko ensiviikon sekä sitä seuraavan ja vinkin silloin keskittyö koulutyöhön ja nuorisovaltuustojuttuihin.

Nyt asian ytimeen. Jossakin syksyllä julkaistussa postauksessa kerroin miltä  mun syksy maistuu ja postaus oli jossakin määrin virheellisesti johdatteleva, sillä enhän mä pelkällä teellä elä, vaikka se postaus ja ne maut siitä pitkälti koostuivat. Tee on kuitenkin aamukahvin ohella elintärkeä. Iltapäivällä jotakin piristävää kuten vihreää teetä, kylmällä ilmalla jotain maustehauduketta, iltaisin rooibosta ja seurassa jotakin aivan muuta. Joka tilanteelle löytyy kyllä joku tee, aivan varmasti.

Tässä postauksessa tehdäänkin sukellus meidän huushollin teekahvikaappiin teen osalta. Ensimmäisenä huomiona on se, että juon teeni teenä. Ei maitoa, sokeria tai muutakaan poikkeuksena sitruuna vihreässä teessä toisinaan kun oikein hulluttaa. Esittelen kaikki yksitellen ja ehkä jopa kommentoinkin hieman. Mitään makusanastoa en haltsaa, joten tyytykää siihen mihin pystyn. Pyydän anteeksiantoa huonolaatuisten kuvien takia, mutta illan pimeinä tunteina ei mitään studiotasoisia kuvia räpsitä vaikka kuinka sitä haluaisikin.

Clipperin valkoinen tee

Valkoinen tee on uusien tutkimuksien mukaan jopa terveellisempää kuin vihreä tee sen sisältämän antioksidanttimäärän vuoksi. Siitä en tiedä, mutta tämä kaikkien rakastama tee on ehdoton must kun kutsut kotiin kamuja jotka juovat teetä, sillä tämä on aina varma valinta, oli sen seurana ei mitään tai pala kakkua. Maustamaton valkoinen tee on yksi ainoista teelajikkeista joihin mä itse laittaisin maitoa. Vaikken laitakaan. Ainoita huonoja puolia tässä on, että jos liotat liian kauan, niin ei ole takuita onko teesi enää makuelämys.

YogiTean Himalaya-sekoitus

Tämä on tämänhetkisistä mausteisista haudukkeista toinen. En osaa päättää kumpi on parempi, vaan molemmat yhtä hyviä ja lämmittäviä. Tässä pääosassa on selvästi inkivääri, joka on teessä hyvää (muuten en niinkään välitä). Myös muita mausteita kuten kanelia, kardemummaa ja muita ayurvedassa käytettyjä mausteita. Tämä sopii myös hyvin ennen nukkumaan menoa, sillä musta on kiva mennä nukkumaan niin, että keho on ihan lämmin mausteiden jälkeen.

Clipperin maustetut haudukkeet


Näihin mihinkään ei missään nimessä lisätä maitoa. Maito aiheuttaa niitä kaikkien vihaamia paakkuja ja maku menee heti pilalle. Nämä kolme ovat "juon teetä huvinvuoksi"- haudukkeita, joilla ei ole piristävää tai rauhoittavaa vaikutusta, vaan toimivat vain makuhermojen kutkuttelijoina. Orange ja coconut oli hieman pettymys ja jollakin tavalla oudon makuinen, mutta menee kyllä. Berry infusion vaati aluksi totuttelua ja uusi tulokas Nokkonen - Piparminttu on ihanan raikas ja toimi toisena nuhan taltuttajana maustehaudukkeiden sijaan.

Yogi Tean Sweet Chai

Tässäkin kohtaavat ayurvedassa käytettävät mausteet ja yrtit. Tämä muistuttaa pitkälti Himalaya-sekoitusta, mutta on kuten nimensäkin, hieman makeampi versio. Hyvä tämäkin!

Aaro Forsman - Mate ja Päärynä Sencha

Mate on aina ollut sellainen, jota ei aina ihan hirveän mielellään juo ilman sitruunaa tai ihan pientä hunajatippaa, mutta nyt se on alkanut menemään tuollaisenaan. Muistuttaa siis vihreää teetä maultaan, mutta on siitä vielä astetta karvaampi. Päärynä sencha on hyvää, mikäli sitä liottaa juuri oikean aikaa, mutten se muuttuu karvaaksi kuten muutkin vihreät teet. Ihanan makea ja raikas maku!

Aaro Forsman - Joulutee

Tämä Forsmanin irtotee on mainitsemisen arvoinen sen mielenkiintoisen makuyhdistelmän vuoksi. Ei liian jouluinen, vaan juuri sopivassa suhteessa neilikkaa, kanelia ja muita joulumausteita. Juuri sopivan makea ja tee, jota voi juoda vuoden ympäri jos käännät etiketin poispäin tai peität kesäkukilla.

Aaro Forsman - Veriappelsiini rooibos

Melkeipä voisin sanoa tämän olevan tämän hetkinen lemppari. Rooibos ei ennen kuulunut lemppareihini, mutta tämän rauhottava vaikutus ja hyvä maku ovat muuttaneet mieleni totaalisesti. Rooiboksen muita hyviä ominaisuuksia ovat mm. se, että vaikka kuinka kauan sitä liottaisitkin, niin se ei mene pilalle vaan maistuu vaan entistä paremmalta. Tämä on myös iltaisin varma valinta jos tuntuu, ettei uni meinaa tulla.

Pukka - Night time- hauduke

Ensimmäinen plussa Pukalle on hienot paketit. Musta nää on vaan niiiiin upeita. Mulla on ollut pukalta niin vihreetä teetä kuin kamomilla teetä, ja tätä ostin parempien yöunien toivossa. Toimii toisinaan, ja toisinaan pettää. Maku on mielenkiintoinen yhdistelmä kamomillaa ja lakritsinjuurta. Äitini sanoi nähneensä outoja unia juodessaan tätä. Kaikkea kanssa.

Pukka- Supreme Matcha Green

Oooo niin paljon hehkutettu Matcha oo ihanaa. Ei en ostanut tätä matchan vuoksi, vaikka senkin käyttäminen kiinnostaisi, vaan koska tämä oli äänestetty paikassa x parhaimman makuiseksi vihreäksi teeksi ja pakko myöntää, että hyvää tämä onkin. Aamulla ihanan piristävä!

Tässä nyt tällainen pikakatsaus. Pitäisikö tehdä tämän tyylisiä useammin? Muita teejuttuja? Olen avoin kaikelle koska välillä tuntuu ideoiden loppuvan kesken...:) Vielä illan piristykseksi teinari mun uuden hatun ja mummoponchon kera!

Nyt tämä kukkahattutäti painuu unten maille, god natt!

Sincerely yours,
Veera Orvokki

Little miss sunshine

Viikonloput ovat voimauttavaa aikaa. Lenkille voi lähteä aamulla tai hullutella niinkin paljon, että lähtee vasta iltapäivällä juuri ennen lounasta. Kuitenkin valoisaan aikaan. Arkena kun istun koulussa ne tunnit jolloin aurinko kerkeää pilkistämään pilviverhon takaa. Ei siinä ettenkö viihtyisi koulussa, mutta myös lenkille olisi kuitenkin suotavaa päästä silloin kun aurinko paistaa, eikä sillon kun huomaat olevasi yhtä ympäristön kanssa mustine vaatteinesi.

Vaikka päivä pitenee jatkuvasti ja aurinko ei enää ujostele niin paljon esiintulon kanssa, tuntuu silti toisinaan vaikealta pukea lenkkivarustusta päälle tietäen, että jos aurinko ei ole vielä laskenut, niin kerkeää aivan varmasti laskemaan ennen kuin pääset kotiovelle asti. Tulipas tästä melankolinen kirjoitelma.

Vaikka talvesta pidänkin, niin toivoisin päivän pitenevän ja paljon. Muistan kun kesällä pystyin lähtemään lenkille vielä yhdeksän jälkeen päästyäni töistä ja silti aurinko lämmitti vielä mukavasti ja hymyili mulle koko matkan ajan. Kumma millainen vaikutus meidän jaksamiseen auringolla onkaan.

Tämä oli puolittain "olen hengissä enkä ole vielä kaatunut niin pahasti tuolla liukkaalla loskajääkombolla, että olisin joutanut hoitoon"- tyyppinen postaus. Viikko on ollut melkolailla hektinen ja illat ovat töiden jälkeen sujuneet läksyjen parissa. Salkkareita unohtamatta, olenhan kuitenkin ansainnut sen 25 minuutin lepotauon matikanläksyjen lomassa. Myös parit huonot yöunet ja vähälle jäänyt liikkuminen painaa päälle ja vetää välillä jaksamisen ihan nollille.

Eilen illalla kuitenkin kattelin vanhoja kuvia ja löysin alla olevan arkistojen aarteen, joka sai taas hymyn huulille. Kauniit kesät ja kaunis Iloamantsi, jossa leireilin kolme kesää sitten. Näiden tunnelmien saattelemana alan valmistautua nukkumista varten, sillä aamulla 7.15 hyppään junaan kohti Helsinkiä ja ensimmäistä Suomen Nuorisovaltuustojen liitto - Nuva ry.:n liittohallituksen kokousta.

Hyvää yötä. May the kirkasvalolamppu be my force.

Ps. minulla on paita päällä, en viuhahtanut siis vesitornin katolla.

Sincerely yours,
Veera Orvokki

HCR part 1

Aika ensimmäiselle HCR- postaukselle. Kuten moni varmaan jo tietääkin, niin ilmoittauduin joululomalla päivänä X Helsinki City Runille eli puolimaratonille. Lupasin itselleni, että juostuani tuon, mun ei enää ikinä tarvitse rykiä lenkkareita jalkaan ja lähteä hölkälle. Katsotaan nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sillä asenteeni on hiljalleen muuttumassa myöntesemmäksi. Entinen veriviholliseni on siis kääntymässä hiljalleen tuttavaksi ja siitä mahdollisesti sydänystäväksi

Melkein kaksi viikkoa "todellista" treenaamista (eli siis treeniä juuri tätä ajatellen) takana ja säännöllisen harjoittelun lisäksi hyvän olon tuntee myös joulumättöilyn jäätyä pois. Vatsa toimii taas niin kuin sen kuuluu, ilman sokeriähkyn aiheuttamia vatsanväänteitä ja olokin on paljon energisempi kuin välipäivinä.

Vain pieni muistutus, joka voi pelastaa just sun hengen!

Treeneihin on kuulunut lähinnä lenkkeilyä kovalla tempolla. Lähes jokaisen lenkin pituus on ollut siinä 6,5 km paikkeilla. Siitä on hyvä tähdätä kohti pidempiä lenkkejä kovaa tempoa ylläpitäen, sillä juoksuni ennen on ollut vain satunnaista sipsutusta ähkinnän ja inhon keskellä. Olen saanut jopa endorfiinikiksejä reisien ollessa niin hapoilla, että tunnen maan pettävän jalkojen alta ja silti jaksan painaa. En mä nyt mikään pro ole, mutta kyllä siitä aikamoisen fiiliksen saa, kun katsoo Sports trackeria, joka kertoo, että keskinopeus on ollu 9,5 km/h, mikä on jo melko hyvä lähtökohta tavoiteaikaani nähden. Mullahan siis ei ole mitään virallista tavoiteaikaa, mutta ilmoittautumisen yhteydessä oli pakko ilmoittaa joku aika, sillä aikomuksissani ei kuitenkaan ole lähteä siinä superstartissa, jossa kisan kovimmat pinkovat matkaan kuin jänikset konsanaan.

Juoksemisen lisäksi olen käynyt pariin otteeseen salilla jalkareeniä tekemässä ja aamulla kävin pitkästä aikaa Kuntotornin aamuspinnissä, joka onkin vaihtunut uuteen muotoon 35' spinni ja 10' core, mikä sopii mulle aivan loistavasti, oon kuitenkin tosi huono tekemään lihaskuntoa muuten treenien ohella. Lankusta on tullut jonkin asteen lemppari oikeastaan joka juoksun jälkeen, ihan vain koska endorfiinihöyryissä se sujuu loistavasti ja päättää hyvin varsinkin onnistuneen lenkin.

Uusista hankinnoista sen verran, että kulutin onnistuneesti veronpalautukseni treenivarusteisiin ja investoin talvijuoksuhousuihin, juoksupaitaan/huppariin/pitkähihaiseen ja kompressiosukkiin. Kompressiosukat olivat pettymys, sillä mulla ne saivat aikaan vaan todella kovaa kipua itse jalan ja jalkapöydän väliselle alueelle. Kipu oli välillä niin kova, että oli pakko istua hetken aikaa ennen kuin pystyin lähteä liikkeelle. Viime kerralla olin ilman sukkia, ja juoksu kulki hyvin. Päätin kuitenkin antaa kompressiosukille vielä toisen mahdollisuuden parin kerran jälkeen, jos kyse onkin vain tottumisessa ja pienen tauon jälkeen en tunne enää kipua. Se nähdään vain kokeilemalla.

Tää on se fiilis, kun hiki on virrannut virtaamistaan ja ryömit Kuntotornin rappuset ylös keritäksesi suihkuun, mutta sitä ennen kerkeät ottamaan todella nolon wannabefitnesskuvan. Häpeän itseäni.

Tässä ensimmäinen osa HCR-kuulumisia. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Toivottavasti.

Sincerely yours,
Veera Orvokki

Veeran (rumaakin rumemmat) voimasuklaat

JEAA! Eka resepti. Ei tiettyjä määriä vaan just epäkorrektin sopivasti kaikkea. Jos on liian paksua niin lisätään vähän jotain kun taas hieman liian laihaa niin lisätään toista.

Puuhailin lauantaina raakasuklaan parissa, sillä sain perjantaina huikean vision. Raakasuklaata, jota voi ottaa ennen reeniä, jotta saa uutta puhtia. Raakasuklaata, jossa on kaikkia mun lempparijuttuja just sopivan epämääräisesti. Juurikin täydellistä. Tässä teille jaettuna mun resepti voimasuklaisiin. Yrittäkää ymmärtää mua, mä en kuulu keittiöön.

In need:

2 dl Kaakaovoi 
2 dl Kaakaomassa
1,5 dl Kaakaojauhe
1 dl Lucuma
4 rkl Macajauhe
Reilusti ja maun mukaan Agavesiirappia/hunajaa
Pähkinävoita (tässä keississä cashewvoi)
Inkivääriä (jauheena)
(Pakuri)kahvia


Making of:

Raakasuklaan valmistus kannattaa aloittaa sillä, että valmistat kuuman vesihauteen, meillä käytettiin taas kerran ihan tiskiallasta. Käytän raakasuklaan valmistuksessa usein teräksisiä astioita, sillä lämpö erittyy niiden läpi parhaiten, joten myös raaka-aineet joiden pitää sulaa sulavat.

Ensimmäiseksi siis 2 dl kaakaovoita sulamaan vesihauteeseen (muista kippa!). Sen jälkeen raasta, revi, hakkaa, raatele tai muuten hienonna kaakaomassa ja heitä se kaakaovoin kaveriksi. Anna massan ja voin sulaa rauhassa juoksevaksi melkein kuin nesteeksi. Lisää sitten kuivat aineet (lucuma, kaakaovoi, maca ja inkivääri) ja tämän jälkeen oman maun mukaan agavesiirappia.

Seuraava vaihe voi olla karua niille, jotka eivät tämän jälkeen pidä mun voimasuklaita raakasuklaana, mutta anyhow. Keitä laadukasta luomukahvia (itse siis käytin Puhdistamon pakurikahvia) ja anna sen jäähtyä vähintään kädenlämpöiseksi ellei viileämmäksi, sillä jos kahvin lisää joukkoon vasta kun se on alle 42 astetta lämmintä, raakakaakaon terveysvaikutteet eivät häviä, mutta saat silti hyvän makuisen ja virkistävän nesteyttäjän raakasuklaalle, simple?

Kahvin voi korvata melkeimpä millä vai nesteellä, kunhan se on viileää eikä sisällä sokeria.

Tämän jälkeen kumoa pieni kerros suklaamassaa muottien pohjalle, sitten lisää kerros cashewpähkinävoita ja sitten vielä pieni kerros suklaata. Voimasuklaat pakkaseen ja parin tunnin päästä voit nauttia hyvällä omatunnolla terveellisestä ja täyteläisestä herkusta. Muista kuitenkin, ettei raakasuklaatakaan kuulu vetää ihan niin paljon kuin napa tai naama vetää vaikka kuinka herkkua se olisikin!

"Kauneus on katsojan silmissä"

Veeran rumat voimasuklaat saivat siunauksensa itse tekijältä, äidiltäni ja Ollilta, joten melko turvallisilla vesillä liikutte, mikäli näitä alatte taikomaan. Mä nyt vaan olen fiilistelijä laittaja enkä muuksi muutu, mutta mitä enemmän antaa fiiliksen viedä, sitä parempaa suklaata saa aikaiseksi, trust me! Alla vielä kuvat mun avuliaasta ja ei niin avuliaista kokkikamuista, voitte yrittää arvata ketä oli kukakin.

 "Sua saa kyllä aina hävetä"

Oletteko itse koskaan tehneet raakasuklaata? Onnistuitteko?

Sincerely yours,
Veera Orvokki

Yön pimeiden tuntien muisteloita

Otsikkokin kertoo, että olen yöeläin näin loma-aikaan. Ehtii sitä nukkua haudassakin. Tai koulussa välitunneilla. Mulla on vaan kauhee inspis blogin ja spotifyn suhteen. Ostin siis juuri Spotify Premiumin, sillä se oli tarjouksessa 3kk yhden hintaan vielä 31.12.2014.

Nyt kuitenkin itse asiaan, lueskelin samalla kun kuuntelin hyvää musaa mun lemppariblogien vuosikatsauksia ja mietein, miksen itsekin väsäisi sellaista, vaikka mulla ei niin hirveästi kuvia alkuvuodelta olekaan ja kronologinen järjestyskin ontuu. Mennään niillä mitä siis on, varsågoda.

Porin Nuorisovaltuuston järjestäytymiskokouksessa 2013 päästin vihdoin sisäisen poliitikonalkuni valloilleen ja hain mukaan nuorisovaltuuston puheenjohtajistoon. Vuosi 2014 on opettanut minulle politiikan saralla paljon, mutta ennen kaikkea olen tutustunut ihaniin uusiin ihmisiin ja kokenut kaikkea, jota en olisi kokenut ilman, että olisin Porin nuorisovaltuuston jäsen. Kun pidimme toisen varapuheenjohtajan Akselin kanssa jäähyväispuheen, tajusin oikeasti kuinka paljon rakastan tätä touhua. Kuvassa minä, Akseli ja puheenjohtaja Nina SuomiAreenan aikaan. Kiitos teille tästä vuodesta. *enitkemuttasilmänihikoilee

Reissattu on niin kotimaassa, kuin ulkomailla. Helmikuussa matkustin ekaa kertaa yksin ulkomaille Satun luokse Tukholmaan, huhtikuussa lähdimme Berliiniin saksanryhmän kanssa ja elokuussa Olli sai multa lahjaksi lentoliput Tukholmaan. Elokuinen Tukholman reissu oli mun ja Ollin ensimmäinen reissu yhdessä ulkomailla.

Kotimaassa paikkoja on monia, niistä mainittakoon esimerkiksi Tampere, Turku, Helsinki, Oulu ja Laukaa.

Käytiin myös Ukon kanssa pariin kertaan vilvoittelemassa koirarannalla. Ennen Ukko ei uinut missään nimessä, mutta kyllä meidänkin vanhasta herrasta hiljalleen kuoriutui oikea vesipeto. Henna piti myös elämänsä ensimmäistä kertaa koiraa sylissä, oli kuulemma aika spesiaalia varsinkin kun koira oli märkä. Matkustettiin myös Ukon kanssa bussilla ja bussissa häntä ihastelevat vanhat ja nuoret naiset olivat kyllä herran mieleen.

Haha, tähän kuvaan kiteytyy kaks juttua. Sain mun ekan ihka oikean vakkarityön Kävelykadun Punnarista ja se on vaan maailman paras työpaikka, vaikkei musta välttämättä ikuista pähkinäprinsessaa tulekaan. Toinen juttu on jooga. Oli ihanaa aina välillä venytellä takahuoneessa paikkoja, jotka olivat jumissa edellisen päivän joogailusta. Parasta oli joogaaminen ulkona ja aamumysoret shalassa. Kuvassa mulla on jalassa äidin joogahousut, jotka varastin salaa, koska oon ehkä hieman kateellinen siitä, että äidillä on niin kivat bylsat. Mitään en myönnä.

Löffättiin Ukon kanssa soffalla, varsinkin silloin kun kukaan muu ei ollut näkemässä ja käskemässä Ukkoa alas. Aurinkoisina ja lämpiminä päivinä löffäys sujui hyvin myös aurinkotuolissa tai terassilla. Mukana meiningeissä oli usein kirja tai sanomalehti, jonka lukeminen välillä tuotti ongelmia, sillä en huomioinut koiraani sadasosa sekunnin ajan vaihtaessani sivua, mistä seurasi äkäinen työntö kuonolla.

Elokuussa jouduin hyvästelemään mun rakkaan Oscarin, joka lähti tutkiskelemaan elämää Atlantin toisella puolen Ohiossa. Kuva on otettu Oscun ylläriläksiäisissä, jota järkättiin mun ja Oscun siskojen voimin ja juhlista tuli huisinhauskat. Mulla on kamala iksu mun eturivin kamua. Tuu ehjänä takaisin<3

Hengailin myös melkolailla Ollin kanssa. Mun vuosi oli rankka koulun ja harrastusten suhteen, mutta Olli oli aina tukemassa mua ja mukana mahdollisimman paljon. Välittämisestä kertoo varmaankin esimerkiksi se, että Olli hyppäsi dösään aamulla helmikuussa ja tuli mua vastaan lentokentälle Helsinki-Vantaalle, kun tulin Tukholmasta ihan vain koska ei ollut muuta tekemistä ja se halus nähä mut. Vihaan romantiikkaa enkä ikinä jaksa julkisilla paikoilla julistaa rakkautta, mutta tykkään tosta tomppelista todella <3

Opiskelin myös ahkerasti ja koulussa petyin vain äikässä. Jospa tänä vuonna jaksaisin panostaa enemmän esseisiin? Matikassakin on vielä hiomista, mutta melko hyvillä raitella mennään. Joulun alla aloin lukemaan ylppäreitä varten. Kuvassa mun mantsan kirja ja herkkubulletproof. Kahvista on kyllä tullut iso osa tämänkin lukiolaisen arkea.

Yksi vuoden 2014 isoimmista jutuista oli se, kun Justus saapui meille. Tuo junnu on kyllä tuonut menoa ja meininkiä meidän taloon. Justus on kieltämättä suloinen pusupoika, joka ei jätä ketään kylmäksi. Juuri äsken hän kävi toivottamassa hyvät yöt keimailemalla hetken aikaa mun vieressä nuollen mun varpaita. Luultavasti merkki välittämisestä, vaikken siitä niin suuresti pidäkään.

Vietin myös aikaa kavereiden kanssa. Ylempänä kuva, kun lähdimme Konstan Pololla, joka on muuten meidän luottopeli, Kallossa ja Yyterissä käymään. Opein sillä reissulla, että märät uikkarit kuivien vaatteiden alla ei ole hyvä yhdistelmä varsinkaan kun ilta alkaa viilenemään. Alla kuva mun reissusta Laitilaan Lauran luokse, päivä oli lämmin ja aurinkoinen, joten miksipäs ei laskea kattoa ja lähteä kurvailemaan ;) Ensi vuonna aion kuitenkin viettää vielä enemmän aikaa kamujen kanssa!

Musta tuli nelisilmä, rillipää, rillirousku ja ihan silmälasipäinen. En ottanut asiasta ressiä, varsinkaan kun mun mielestä mun rillit on maailman hienoimmat ja osasin orientoitua kohtalooni, sillä mun isä sai lasit aika tarkkaan samoihin aikoihin kuin mä, samoilla "vaivoilla" mennään! Tää kuva löytyy myös instasta kuvatekstillä "Jokainen rillipää on laulun ja teinipeilin arvoinen".

 

Olin myös ekaa kertaa "dogsitterinä" koiramummo Elsalle. Kun joskus oon iso, aion hankkia lapukan, ihan vain koska voin.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, otin hullun paljon selfieitä. Oikeasti enemmän kuin laki sallii. Vaikka en olisikaan julkaissut niitä missään. Oli kiva kuitenkin ikuistaa onnistunut meikkaaminen tai hyvin laitettu tukka. Joskos joku tänä vuonna ottais ainakin säälistä musta muutaman kuvan, niin ettei kaikki olisi selfieitä.

Tässä jonkunlainen postaus mun vuodesta, toisena uuden vuoden lupauksena voin luvata, että blogin muut postaukset eivät tule olemaan yhtä sekavia kuin tämä. Minähän en ole ollenkaan sekava!

Hyvää uutta vuotta vielä kaikille lukijoilleni!

Sincerely yours,
Veera Orvokki

Tukkajuttuja

Ne, jotka seurailevat mua instassa ovat varmaan jo jonkin aikaa sitten huomanneet, että mun lattiamoppiluuskatukka vaihtui "tyylikkäästi ylipitkään polkkaan" (lue: melkein kuin Victoria Beckhamilla) rakkaan Hennani hellässä huomassa. Tästä postauksesta ette löydä alekoodeja Hennan käsittelyyn ettekä hiustuotteille, mutta ihan vain vinkkinä, että Henzel työskentelee M Roomissa Nortamonkadulla, joten laittakaahan poikakamut, veljet ja isät parturoitavaksi sinne. Just sayin'.

Tässä muutamat hassunhauskat otokset, jotka Olli nappasi ennen kuin kirmasin Puuvillaan ulkoiluttamaan jalkavammaista kamuani. Huomatkaa, että hiukseni eivät ole oranssit, vaikka jossain valossa siltä näyttävätkin. Kirotut mielikuvat.

No musta ei kyllä olis malliksi, en osaa olla asiallinen kameran edessä mutta väliäkö sillä.

Mitä sanoo raati? Itse olen ihan in love paitsi silloin kun talven ihkupihku kuivuus saa mun hiukset yhtä sähköisiksi kun muuntaja konsanaan. Nää on näitä elämän pieniä kömmähdyksiä.

Sincerely yours,
Veera Orvokki

Mahdottomasta mahdollista

Edellisyön pimeinä tunteina tein elämääni mullistavan päätöksen. Päätin, että tämä ei ole vain yksi niistä miljoonista uudenvuoden lupauksista, mitkä ei sittemmin mitäneetkään. Tämä on asia, joka minun on suoritettava, jotta pystyn elämään itseni kanssa. Kuulostaapa dramaattiselta.

Puhun siis 16.5. järjestettävästä Helsinkin City Run'ista. Se on siis puolimaraton, joka juostaan ympäri Helsinkiä.

En ole ikinä ollut juoksijatyyppi tai himohölkkääjä, mutta toisinaan lähtiessäni aamulla hölkälle, tunnen kuinka endorfiini virtaa suonissa siihen tahtiin, että virtaa riittäisi vaikka Utsjoelle asti. Päätin, että aion kerran elämässäni juosta puolimaratonin ja se kerta on nyt. Sen jälkeen mun ei tarvitse enää ikinä juosta, mikäli en halua. Kunhan juoksen sen kirotun puolimaratonin.

Tämä vaatii tarinan. Huikea fiilis ennen huonoa lenkkiä. Sitten huono fiilis ja tyhmä teinaripeili.

Juoksutaustaa mulla ei ole sen enempää, kuin mitä olen lenkkeillyt äidin kanssa ja satunnaiset lenkit aamuisin sekä juoksukoulussa käyminen pari vuotta takaisin. Ringeten aikana juokseminen oli yhtä vastenmielistä kuin maksan syöminen ja lenkille lähdettiin jo valmiiksi suu mutrussa. Ringeten jälkeen asenne on hieman parantunut ja varsikin onnistuneen lenkin jälkeen on hyvä fiilis, mutta en voi kyllä vieläkään väittää, että vieläkään nauttisin siitä.

Tiedän, että tämä tuleva prokkis vaatii paljon aikaa, omistautumista ja radikaalia elämäntapamuutosta, mutta olen valmis siihen. Ensi vuosi tulee olemaan kiireinen niin koulun kuin nuorisovaltuustojuttujen osalta, mutta uskoisin, että aikaiset aamuhölkät ja syömisen tarkkailu vain auttaa asiaa ja tuo mukanaan energiaa ja jaksamista.

Eilen käytiin metsässä poikien, äidin ja isän kanssa, mutta hölkästä ei vielä tullut mitään. Päätin nyt ottaa melko rauhallisesti antibioottikuurin takia, mutta heti kun tunnen olevani kunnossa, alan treenaamaan armottomasti. Okei okei, alun otan ihan kuntoilun merkeissä totutellen juoksuun ja  aktiiviseen liikkumiseen yleisesti flunssakierteen jäljiltä. Täytyy toivoa, että lumet pysyvät vielä pitkään, jotta pääsen kokeilemaan kuntoani hiihtoladulla, joskos juokseminen silloin ei olisikaan ihan niin vastenmielistä?

#tyttömäisyyskunniaan

Blogini pysyy kuitenkin melkolailla ennallaan, eikä muutu pelkäksi treenihehkutusblogiksi, mutta ajattelin, että teitä voisi kiinnostaa mun matka mahdottomasta mahdolliseen aina välillä perusjuttujen lisäksi. Välillä voisin tehdä katsastusta kehityksen ja fiilisten suhteen. Kiinnostusta?

Kuvat teille tarjosi tällä kertaa oudot lenkkiselfiet ja muut turhakkeet. Huomatkaa kuitenkin, että kuvat on otettu joko ennen tai jälkeen lenkin ;)

Sincerely yours,
Veera Orvokki